Aina silloin tällöin nousee esiin A1/A2-maidon mahdolliset eriävät vaikutukset terveydelle. Parisen viikkoa sitten seuraamiltani Twitter-tileiltä tuli runsaasti uutisia asiaan liittyen.  Liikehdinnän selitti juuri ilmestynyt tutkimus A2-maidosta.

Maailmalla on yksi yritys, jonka rahoittamat tutkimukset tai kampanjat ovat usein A2-maitoa koskevan uutisoinnin taustalla. Kyseessä uusseelantilainen The A2 Milk Company josta käytetään Australiassa myös nimeä A2 Dairy Australia. Kyseinen yritys on rahoittanut kaksi tutkimusta, joissa on selvitetty voiko maidon kaseiiniproteiinia muokkaamalla parantaa maidon siedettävyyttä niillä, jotka eivät koe sietävänsä maitoa, vaan saavat tavanomaisesta maidosta vatsaoireita.

Teorian tausta

Kaupallisen maidon proteiinipitoisuus on noin 3,4 % painosta, proteiinia on suhteellisesti ottaen hieman enemmän rasvattomassa maidossa (vs täysmaito).

Maidon keskeiset proteiinimolekyylit ovat heraproteiini ja kaseiini, joista kaseiini on vallitseva proteiinifraktio. Sekä heraproteiini ja kaseiini voidaan edelleen jaotella alaluokkiinsa, joita esittelen alla olevassa kuvassa. Tarkkemmin maitoproteiinin luokittelusta kiinnostuneet voivat lukea lisää esimerkiksi Nomenclature of the proteins of cow’s milk -katsausartikkelista. Tätä artikkelia olen käyttänyt myös lähteenä alla olevassa kuvassa. Olen tarkoituksella pitäytynyt menemästä viimeisimpiin yksityiskohtiin.

β-kaseiinit jakautuvat pääasiallisesti kahteen eri muotoon:  A1- ja A2-kaseiiniin. Lyhykäisyydessään teoria on mennyt näin. Maidon A1-kaseiini on vastuussa mahdollisista maitoon liittyvistä haittavaikutuksista kuten mahasuolikanavan oireista. A2-kaseiini on samaisen teorian mukaan viaton ja maidon haitat ovat teorian mukaan riippuvaisia vain A1-kaseiinista. Edelleen teoria esittää, että vain A1-kaseiiniproteiinin pilkkoutumisessa ruuansulatuskanavassa vapautuva peptidi, β-kasomorfiini-7 (BCM-7),  nimenomaisesti olisi vastuussa maitoon liittyvistä vatsavaivoista ja mahdollisista immuunijärjestelmään liittyvistä haitoista (autoimmuunitaudit).

A2-kaseiinissa 67. aminohappo on proliini, kun taas A1-kaseiinissa se on histidiini. Muuten ko. kaseiinit ovat samanlaiset.  Sivumennen todettakoon, että on olemassa myös A3-ja B-kaseiinia, mutta ne ovat harvinaisia.

A1- ja A2-kaseiini maidossa Suomessa ja muualla maailmassa

Lehmän geenit määrävät sen lypsääkö lehmä A1-kaseiinia vai A2-kaseiinia sisältävää maitoa. On ajateltu, että alkuperäinen muinainen lehmänmaito sisälsi vain A2-kaseiinia mutta geenimutaation myötä lehmät ryhtyivät tuottamaan myös A1-kaseiinia. Teoriaa ei ole kuitenkaan pitävästi osoitettu, ja sitä vastaan puhuu esimerkiksi Islannin karjan A1-kaseiinin tuotto. Islantilainen karja on ollut eristyksissä muun maailman karjasta arviolta 1100 vuotta, mutta tästä huolimatta sielläkin karjasta 33,4 % tuottaa A1-kaseiinia pohjoimaisen vertailututkimuksen mukaan.

Nykyinen lypsykarja tuottaa maitoa, jossa A1-kaseiinia, ja A2-kaseiinia on kutakuinkin yhtä paljon. Tavanomainen kaupan oleva maito on siis sekoitus sekä A1- että A2-kaseiinia.  Nykyisistä jalostetuista ja enemmän lypsävistä (Ayrshire, Holstein Friesian) karjaroduista Suomessa noin 50 % tuottaa A1-kaseiinia ja 30-50 % A2-kaseiinia. Koska eri lehmien maidot sekoittuvat viimeistään meijereissä niin kaupan oleva maidon kaseiinikoostumus vastaa aika hyvin tätä samaa lehmien geeniperintöä (Kts. esimerkiksi tutkimus 1 tai tutkimus 2 ) .

Netissä ja televisio-ohjelmissa on väitetty, että aiemmin (1950-luvulla ja ennen) Suomessa vallalla olleet jalostamattomat karjarodut olisivat tuottaneet jopa ainoastaan A2-kaseiinia sisältävää maitoa. Tätä vastaan puhuu suomalais-pohjoismaisen tutkimus, jonka mukaan ennen jalostusta vallalla olleista suomalaisista lehmäroduista Lapinlehmästä, Itäsuomenkarjasta ja Länsisuomenkarjasta noin 27-39 % tuottaa A1-kaseiinia (eli 61-73 % tuotti vain A2-kaseiinia).

A1-kaseiinin määrä kulutukseen tulevassa maidossa on siis olettavasti jonkin verran lisääntynyt viimeistään 50-60 vuoden aikaan, mutta sitä näyttää siis olleen puoli vuosisataa sittenkin noin 30 % kaikesta maidon kaseiiniproteiineista. A1-kaseiini ei siis ole ole mikään uusi 2000-luvun ilmiö. Eikä A1-kaseiinia ole meillä sen enempää maidossa kuin muissa Euroopan maissa.  Asiaan voi perehtyä seuraavien lähteiden kautta:

•  EFSA:n selvitys A1-kaseiinista: Table 5, EFSA
• Comparison of milk protein allele frequencies in Nordic cattle breeds (Tästä löytyy tiedot ”muinaisten” lehmiemme A1-kaseiinin tuotosta)
• Polymorphism of bovine beta-casein and its potential effect on human health

A2-maito vatsavaivoissa

Uudessa-Seelannissa toimiva yritys tekee maidon tuotantoon osallistuville hiehoille ja sonneille DNA-testit  ja hedelmöittää keskenään vain sellaisia yksilöitä, joiden kummankaan perimässä ei ole geeniä, joka aiheuttaa A1-kaseiinin tuotannon maitoon. Näin saadaan tuotettua A1-kaseiinista puhdasta ”A2-maitoa”, jollaista ei siis yleisesti kuluttajien juotavissa Suomessa tai muualla Euroopassa. A2-maidon tuotanto edellyttää paitsi DNA-testejä ja siementämisprosessien tarkkuutta myös sitä, että näin tuotettu maito ei sekoitu tavanomaisin tavoin tuotettuihin maitoihin meijereissä tai muissa maidon käsittelyvaiheissa.

Tutkimus 1 ( Ho et al. 2014)

vastaan

Noin kaksi vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen satunnaistettu A2-maitotutkimus vatsavaivoista. Tässä australialaisessa tutkimuksessa vaihtovuorotutkimuksessa oli mukana 41 henkilöä, joista suurin osa kertoi sietävänsä maitoa ja pienempi osa (8 hlöä) oli subjektiivisesti herkkiä maidolle. Tutkittaville ei tehty muodollista IBS-testiä, eli osa saattoi täyttää IBS:n kriteerit ja osa ei. Laktoosi-intoleranssia ei kartoitettu. Tutkittaville juotettiin 775 ml:aa  A2-maitoa tai puhdasta A1-maitoa kahden viikon ajan. A1-maito on myös erikoismaito, jota ei ole kaupoissa. Ennen maitojaksoja tutkittavat olivat 2 viikkoa maidottomalla ruokavaliolla ja joivat riisimaitoa.

Tutkimuksessa tehtiin suorat analysit A2-maito vastaan A1-maito. Näiden perusteella A2-maito kovetti vatsaa suhteessa tavanomaiseen maitoon. Bristol Stool Score oli A2-maidolla 3,56, kun taas tavanomaisella maidolla 3,87 (asteikko 1-5, jossa 0=kovia papanoita ja 7=vesiripuli). Ero on pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä; ja koski vain naisia.

Missään muussa oireessa ei ollut ryhmien välillä eroja.

”Bloating, abdominal pain, flatus and voiding difficulty, as reported by all participants, were analysed as measures of digestive discomfort. Although all mean values were numerically higher on the A1 diet, none were statistically significant.”

Myöskään suoliston tulehdureaktiota kuvaavassa ulosteen kalprotektiinissa ei ollut ryhmien välillä eroja.

”There were no overall differences in faecal calprotectin (FC) between the A1 and A2 diets (mean values of 41.6 versus 35.8 μg/g and median values of 15 versus 14 μg/g).”

Tutkijat tekivät lisäksi erilaisia ala-analyysejä. Näissä täydentävissä lisäanalyyseissä havaittiin, että A1-maitojaksolla ulosteen kalprotektiinin kohoaminen oli yhteyssä vatsakipuun, vatsan turvotteluun, ulostamisvaikeuteen ja ilmavaivoihin, mutta A2-jaksolla tätä yhteytä ei havaittu.

Yhteenvetona tästä tutkimuksesta voidaan sanoa, että noin kolme lasia päivässä juotuna A2- tai A1-maidoilla ei ole merkittävää eroa mahasuolikanavan oireisiin vapaaehtoisilla joista suuri osa sietää maitoa. A1-maito ei provosoinut myöskään tulehdusta vs. A2-maito, mutta havaittu korrelaatio A1-maitojakson oireiden ja kalprotektiiniarvon välillä olisi selvitettävä jatkotutkimuksissa. Tutkimuksessa käytetty oli A1-maito teoriassa ”pahin mahdollinen”, sillä siinä ei ollut lainkaan A2-kaseiinia.

Tutkimus 2 (Jianqin et al. 2016)

vastaan

Parisen viikkoa sitten ilmestyi kiinalainen satunnaistettu vaihtovuorotutkimus, johon valikoitiin maidolle subjektiivisesti herkkiä henkilöitä. Heille juotettiin puoli litraa  A2-maitoa tai tavanomaista A1/A2-sekoitemaitoa kahden viikon. Ennen maitojaksojen alkua oli maidoton kahden viikon alkujakso ja maidotonta diettiä piti noudattaa myös kahden viikon välijaksolla (wash out).

Tutkittaville ei tehty muodollista IBS-testiä, eli osa saattoi täyttää IBS:n kriteerit ja osa ei. Osa oli laktoosi-intolerantikoita ja osa ei.

Tutkimuksen lukeminen on erittäin hankalaa, koska tutkimuksessa ei ole analysoitu lainkaan A2-maitoa vastaan tavanomainen maito, vaan kaikki analyysit on tehty lähtötilannetta vasten (maidotonta jaksoa vasten). Tämä sinänsä jo rikkoo koko vaihtovuorotutkimuksen syvintä periaatetta, jonka päätarkoitus on tuottaa tietoa kahden eri tutkittavan valmisteen välisistä eroista (eikä eroa lähtötilanteeseen nähden).

En siis löydä yhtäkään analyysiä tästä tutkimuksesta, jossa olisi suoraan verrattu tutkittuja maitoja keskenään. Kaikki analyysit perustuvat lähtötilannevertailuihin. Näissä analyyseissä näyttää kuitenkin siltä, että alun 14 päivän maidottomaan jaksoon nähden A2-maitoa koehenkilöt pystyivät juomaan ilman vatsaoireiden pahenemista. Tämä käy ilmi kuvasta 4, jossa tavanomaisen maidon juontijaksolla oireet pahenivat tilastollisesti merkitsevästi (siniset pylväät viikoilla 1 ja 2 sekä oranssit pylväät viikoilla 5 ja 6), kun taas A-maitojaksolla oireet eivät muuttuneet lähtötilanteeseen nähden (oranssit pylväät viikoilla 1 ja 2 sekä siniset pylväät viikoilla 5 ja 6).

Edellisessä kuvassa mainittu vatsaoireisto pystyi saamaan arvon 0-15. Keskimääräisesti ottaen oireet pahenivat siis tasolta 2,0 tasolle 4-4,5 laktoosi-intolerantikoilla ja ei-laktoosi-intorelantikoilla tasolta 2,0 tasolle 3,0. Oireet olivat siis melko lieviä lähtötilanteessa ja välijakson (wash out) aikana.

Yhteenvetona: Koko tutkimuksen arvoa nakertaa pahasti se, että A2-maitoa ja tavanomaista maitoa ei verrattu yhdessäkään aikapisteessä suoraan toisiaan vasten, eikä tätä puutetta ole edes diskutoitu missään kohtaa artikkelia.

Lopuksi

A2-maidolla tehdyissä suorissa vertailevissa tutkimuksissa ei ole löydetty selviä eroja mahasuolikavan oireissa tavanomaiseen maitoon tai puhtaaseen A1-maitoon nähden. Sen sijaan maidottomaan lähtötilanteeseen (alkujaksoon) nähden A2-maito ei lisännyt Jianqin tutkimuksessa oireita, vaan piti ne samalla tasolla. Sitä vastoin tavanomainen maito lisäsi hiukan oireita maidottomaan alkujaksoon nähden.

Tutkimuksia on toistaiseksi niin vähän ja niiden metodologia kovin puutteellinen, että näillä ei voi missään nimessä rummuttaa A2-maidon olevan paremmin siedettyä kuin tavallinen maito. Tutkimuksien toisisijaiset analyysit kuitenkin viittaavat siihen, että A2-kaseiinilla voi olla jotain (pientä) merkitystä toiminnallisissa vatsavojen suuressa kirjossa. Asiaan ei kuitenkaan saada täyttä selvyyttä, ennen kuin suurempia ja parempilaatuisia tutkimuksia on tehty paremmin valikoiduissa maitoa huonosti sietävien ihmisten joukossa. Kiinalaisen tutkimuksen puutteellinen tulosten raportointi kummastuttaa.

A2-maitoa tutkitaan edelleen ja muun muassa australialaiselta Monashin yliopiston FODMAP-hiilihydraatteihin erikoistuneelta tutkijaryhmältä on tulossa A2-maitotutkimus.

A2-maitoa ei ole toistaiseksi Suomessa saatavilla. Suomalainen ja muunmaalainen yleisesti saatavilla oleva maito sisältää sekä A1-ja A2-kaseiinia. Myös muinaiset karjarotumme, kuten myös Islannin 1100 vuotta erityksissä ollut karja, lypsää jonkin verran A1-kaseiinia.

[Korjaus 3.5.2016 härkä→sonni ja siementää→hedelmöittää, sähköpostipalautteen perusteella ]

Lähteet

1. Jianqin S, Leiming X, Lu X, Yelland GW, Ni J, Clarke AJ. Effects of milk containing only A2 beta casein versus milk containing both A1 and A2 beta casein proteins on gastrointestinal physiology, symptoms of discomfort, and cognitive behavior of people with self-reported intolerance to traditional cows’ milk. Nutrition Journal. 2015;15:35.
2. Ho S, et al.. Comparative effects of A1 versus A2 beta-casein on gastrointestinal measures: a blinded randomised cross-over pilot study. Eur J Clin Nutr. 2014; 68(9):994-1000