Olen kirjoittanut tähän Tervevatsa-blogiini aiemmin plasebon vastakkaisesta käsitteestä nosebosta. Nosebo on negatiiviseen odotusarvoon perustuva jonkin todellisuudessa viattoman aineen tai toimenpiteen aiheuttama negatiivinen kokemus tai tapahtuma.

Tyypillinen esimerkki nosebosta voisi olla, että jos kovasti uskoo gluteenin olevan syypää vatsaoireisiin niin on todennäköistä, että tällainen usko saa aikaan oireita luullessaan syöneensä gluteenia vaikka todellisuudessa on syönyt jotain viatonta ainetta (kuten riisijauhopohjaista leipää ilman gluteeniviljoja).

Äskettäin julkaistiin tietääkseni ensimmäinen suoranainen gluteenilla tehty nosebo-tutkimus henkilöillä, joilla ei ollut keliakiaa mutta subjektiivinen (koettu) gluteeniyliherkkyys. Gluteeniyliherkät kokevat saavansa oireita gluteenia sisältävistä viljoista, vaikka heillä ei ole keliakiaa.


Asetelma

Tämän nosebotutkimuksen erityinen ominaisuus on, että siinä puijataan –osa tutkittavista saa tarkoituksellisesti väärää tietoa siitä mitä suuhunsa laittavat. Tutkittavat ovat antaneet luvan koejärjestelylle ennen osallistumistaan.

Hollantilais-brittiläisessa satunnaistetussa tutkimuksessa (n=84) gluteeniyliherkkiä henkilöitä satunnaistettiin neljään eri ryhmään ja heille tehtiin kahden aterian koe (aamupala ja lounas) sekä 8 tunnin seuranta.

A) niihin, joilla kerrottiin, että nyt sinulle annetaan gluteenia – ja sitä oikeasti ANNETTIIN

B) niihin, joilla kerrottiin, että nyt sinulle annetaan gluteenia – ja sitä oikeasti EI ANNETTU

C) niihin, joille kerrottiin, että nyt sinulle EI annetta gluteenia vaan muuta – mutta GLUTEENIA oikeasti ANNETTIIN
D) niihin, joille kerrottiin, että nyt sinulle EI anneta gluteenia vaan muuta – EIKÄ GLUTENEENIA TODELLA ANNETTU

Ennen tutkimukseen osallistumista kaikki osallistujat laitettiin gluteenittomalle ruokavaliolle viikoksi. Koepäivän gluteeniannos annettiin kahdessa osassa aamiaisen ja lounaan yhteydessä; gluteeni oli sekoitettu aterialla syötävään gluteenittomaan kauraleipään. Ne jotka saivat (oikeasti) gluteenia saivat sitä 7.5 grammaa/ateria (yhteensä 15 g). Tämä vastaa neljän tavanomaisen vehnäleipäsiivun gluteenimäärää.

Tutkimus oli kaksoissokkoutettu, eli koehenkilöt ja järjestelyyn osallistuneet tutkijat eivät tienneet millaista kauraleipää (gluteenilla vai ilman) kukin henkilö sai. FODMAP-määrät ja kuidun määrä oli vakioitu eri ryhmissä, eli FODMAP:it eivät voi olla keskeinen tekijä tulosten taustalla.

Tulokset

Vatsaoireiden yhteenlasketussa summamuuttujassa (overall gastrointestinal symptoms) 8 tunnin koejaksolla huomattiin seuraavaa:

1. Vähiten oireita tuli niille, joille oli kerrottu, että te ette saa ruuilla gluteenia –huolimatta siitä saivatko he todella gluteenia tai ei (C-ja D-ryhmät). C-ryhmään kuuluneilla (jotka saivat gluteenia vastoin informaatiota) ei ollut yhtään enemmän oireita kuin D-ryhmällä (joka ei saanut oikeasti gluteenia)
2. Eniten oireita aiheutti se, että tiesi saavansa gluteenia ja sitä todella saikin molemmilla aterioilla (A)
3. Melkein yhtä paljon aiheutti oireita aiheutti se, että uskoi saavansa gluteenia, mutta ei sitä oikeasti saanut (B). B-ryhmä sai enemmän oireita kuin C-ja D-ryhmät.

Erot ryhmien välillä oireissa olivat kaikkinensa melko pieniä.

Turvottelu-oireessa suurin vaikutus oli sillä, että oliko tutkittavalle kerrottu tämän saavan gluteenia (negatiivinen odotus) –sen vaikutus oli suurempi kuin todellinen gluteenin saanti. Gluteenin todellinen saanti ei siis erotellut henkilöitä turvotteluoireen suhteen.

Joitakin vähäisiä tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin myös muissa tutkituissa oireissa, joita voi tutkiskella itse julkaisusta.

Lopuksi

Tutkimus on hyvä osoitus siitä, että jos uskoo jonkin ainesosan aiheuttavan itselleen vatsaoireita niin oireita myös saa siinäkin tapauksessa että ei todellisuudessa olisi saanutkaan ”triggereröivää” ainesosaa. Negatiivinen odotusarvo ikään kuin varmistaa, että oireet ilmenevät. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi satunnaistettuja, sokkoutettuja tutkimuksia tarvitaan myös toiminnallisissa vatsavaivoissa.

Sinänsä en pidä ihmeellisenä sitä, että gluteeni ”puijatussa” tilanteessa (C-ryhmä) ei juurikaan aiheuttanut vatsaoireita. Aiemmin tehtyjen satunnaistettujen tutkimuksien mukaan (piilotettu) gluteeni ei ole viljojen keskeinen vatsavaivoja aiheuttava tekijä ei-keliaakikoilla (Lionetti ym. 2017). Sen sijaan viljojen FODMAP:it ovat todennäköisesti suurempi syytekijä viljojen aiheuttamille vatsavaivoille (Skodje ym. 2015), mutta ei välttämättä kuitenkaan ainoa todellinen ”syyllinen”.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä olisivatko tulokset säilyneet samana, jos altistusjakso olisi ollut usean päivän tai jopa viikkojen mittainen. Tämän 8 tunnin kokeen perusteella ei voi varmuudella päätellä monena päivänä perätysten tapahtuvien oireiden mahdollista kumuloitumista.

Joka tapauksessa on hyvä pidättyä tekemästä hätiköityjä päätelmiä kulloisenkin vatsavaivan taustatekijöistä, ja muistettava, että omat uskomukset voivat vaikuttaa kehollisiin reaktioihin varsin paljon.

Lähde
de Graaf MCG, Lawton CL, Croden F, Smolinska A, Winkens B, Hesselink MAM, van Rooy G, Weegels PL, Shewry PR, Houghton LA, Witteman BJM, Keszthelyi D, Brouns FJPH, Dye L, Jonkers DMAE. The effect of expectancy versus actual gluten intake on gastrointestinal and extra-intestinal symptoms in non-coeliac gluten sensitivity: a randomised, double-blind, placebo-controlled, international, multicentre study. Lancet Gastroenterol Hepatol. 2023 Nov 28:S2468-1253(23)00317-5. doi: 10.1016/S2468-1253(23)00317-5. Epub ahead of print. PMID: 38040019.