Vastaanottotilanteessa huomaa usein, että osa ihmisistä valittelee enemmän röyhtäilyä ja toiset enemmän ilmavaivoja.
On arvioitu, että ihminen nielee ilmaa ruokailun yhteydessä 0,05-1,3 litraa, ja aterialla menee alas keskimäärin 10-15 kaasua (ilmaa) sisältävää nielaisua. Tämän kaasumäärän on sitten päästävä ulos mahalaukusta joko suoliston kautta pieraisemalla tai ruokatorven kautta röyhtäisemällä.
Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa tutkijat pyrkivät imitoimaan tavallista syömistapahtuman ilman kertymistä (n=24) . He johtivat letkulla 1,5 litraa kaasua koehenkilöiden mahalaukkuun erilaisin syöttönopeuksin. Tutkimus oli hyvin tehty; siinä mm. tehtiin huijausinfuusio, jolloin työnnettiin vain letku mahalaukkuun, mutta kaasua ei annettu lainkaan letkun kautta (sham-toimenpide). Näin päästiin pesemään pois pelkän letkun asentamisen lumevaikutus.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että mahalaukkuun johdettu ilma (1,5 litraa) lisäsi voimakkaasti ilmavaivoja ja röyhtäilyjä.
Kaasun poistuminen lisääntyi voimakkasti alakautta jo 30 minuuttia infuusion jälkeen, ja 90 minuutin kohdalla kaasu oli lähes kokonaan poistettu elimistöstä. Kaasua poistui peräaukon kautta noin 1000 ml enemmän kuin sham-toimenpiteessä.
Suolisto kykenee siis poistamaan niellyn kaasun ällistyttävän nopeasti; vertailun vuoksi ruuan vastaava matka kestää noin 15-60 tuntia. Tulos viittaa siihen, että ilmavaivojen ilmaantuessa nopeasti syömisen jälkeen yksi selitysmekanismi voi olla nielty ilma aterian yhteydessä. Toinen selitys nopeasti ilmaantuville ilmavaivoille on se, että aiemmin (jopa edellisenä vuorokautena) syödyn ruuan fermentoituvat hiilihydraatit eli FODMAP-hiilihydraatit käyvät paksusuolessa jossa ruuan jätteet majailee pitkään, noin 10-50 tuntia.
Mielenkiintoista oli, että runsaasti röyhtäilevät henkilöt erittivät suolistokaasua vain 0,3 litraa 90 minuutin seurantajakson aikana eli 1,3 litraa vähemmän kuin ”röyhtäilemättömät”. He siis pääsivät mahalaukun kaasusta eroon lähes kokonaan röyhtäilemällä.
Loput kahdeksan tutkituista oli sellaisia, jotka sijoittuivat edellä mainittujen ryhmien välimaastoon röyhtäilyn ja ilmavaivojen suhteen. Tutkimuksessa ei selvitetty mekanismeja sille, miksi osa meistä on aimo röyhtäilijöitä ja osa suolistokaasuun taipuvaisia.
Näyttää siis siltä, että karkeasti ottaen jakaannumme kahtia. Osa meistä, ehkä noin joka neljäs, pääsee eroon ruuan ja juoman mukana niellystä ilmasta ja muusta kaasusta (hiilihaposta) röyhtäilemällä. Puolet meistä hoitaa niellystä ilmasta ja kaasusta eroon pääsyn lähes yksin omaan pieraisemalla. Ja lopuksi jäljelle jäävä neljäs osa meistä, hoitaa homman sekä että tekniikalla.
”Our results confirm that gastric gas can be removed from the stomach in 2 different ways. In most subjects, gas is emptied from the stomach to the small bowel, and rapidly transported to distal segments of the intestine and expelled via the rectum with virtually no belching, and mild epigastric and abdominal perception. However, in a subset of subjects gastric gas produces an increment in belching that is associated to smaller gas evacuation via the rectum and lower abdominal sensations.”
Tutkimuksessa mitattiin myös vatsaoireita. Runsaaseen röyhtäilyyn kykenevät kokivat suolistoalueen vatsaoireita. Tutkimus herättää myös kysymyksen, voivatko ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät olla keskimäärin ”huonompia” röyhtäilemään kuin tervevatsaiset.
Eli jos kykenet, röyhtäise. Saatat välttyä epämiellyvämmiltä oireilta.
Lähteet
Caballero N, Marin I, Serra J.Gastric gas dynamics in healthy humans. Neurogastroenterol Motil. 2018 Nov;30(11):e13408
Caballero N, Serra J. Gas swallow during meals in patients with excessive belching. Neurogastroenterol Motil. 2017 Sep;29(9).
