Potilaan Lääkärilehti haastatteli minua äskettäin toiminnallisista vatsavaivoista uuden kirjani Herkän vatsan valinnat pohjalta.

Noin 25 vuoden kokemuksella erilaisista tehtävistä terveydenhuollon parissa, oma tuntumani on, että terveydenhuollossa vähätellään, eikä pystytä tarjoamaan edes kunnolla empatiaa silloin, kun kohtaamme sairauden jota emme joko kunnolla tunne, voi rajata nykyisillä diagnosointimenetelmillä tai emme pysty hoitamaan lääkkeillä/operatiivisin menetelmin. Toiminnalliset vatsavaivat on tästä kirkas esimerkki.

Vaikka toiminnallisista vatsavaivoista käytetään nimeä toiminnallinen, tunnetaan nykyisin jo kohtalaisen hyvin se mitä eri seikkoja ko. vaivassa on pielessä suolistossa. On siis tavallaan väärin sanoa, että emme muka tiedä mikä suolistossa on vikana IBS:ssä yleensä. Yksittäisen potilaan kohdalla on toki mahdoton arvioida tarkkaan mistä on kysymys, mutta yleisellä tasolla tunnemme pielessä olevat seikat kohtalaisen hyvin (kuva alla).

Kutsumme yleisessä kielenkäytössä IBS:ää ja dyspepsiaa edelleen toiminnallisiksi kuitenkin kolmesta eri syystä:

1. Meillä ei ole yksityisellä sektorilla, ei julkisessa terveydenhuollossa, eikä ”vaihtoehtoklinikoissa”, käytössä sellaisia tutkimuskeinoja, joita voidaan käyttää tarkoissa vatsavaivojen syntymekanismeja selvittävissä tietellisissä tutkimuksissa. Nämä tutkimuskeinot ovat joko liian vaativia potilaalle, ei-standardisoituja, ei-kaupallisesti saatavilla, liian kalliita, liian vaikeita tai hitaita käyttää, jotta ne tulisivat terveydenhuollon arkikäyttöön.
2. Vaikka meillä olisikin edellä kuvatut menetelmät, ne eivät ratkaisevasti muuttaisi hoitomenetelmiä jota tulisimme tarjoamaan (psyllium/kaurakuitu, probiootti, piparminttuöljykapseli, säännöllinen liikunta, säännöllinen ateriarytmi ja elämäntavat yleensä, hyvä uni, stressin hallinta, jotkin lääkkeet sekä FODMAP-rajoitus). Tarvittaisiin runsaasti lisätutkimuksia, jotta hoito muuttuisi reilusti uuteen suuntaan.
3. Vaikka meillä olisikin edellä mainitut tutkimukset käytössä, niillä saadun tiedon perusteella ei voitaisi kunnolla ennustaa vaivojen kulkua tulevaisuudessa, siis ennustetta. Tutkimusmenetelmät eivät myöskään auttaisi ehkäisemään mitään tunnettua muuta sairautta, koska toiminnalliset vatsavaivat eivät liity selvästi minkään elimellisen sairauden kehittymiseen nykypäivän tiedon valossa.

Se, että julkisuudessa hoetaan itsepintaisesti, että emme tiedä mikä toiminnallisissa vatsavaivoissa on pielessä, johtaa mielestäni kuitenkin väistämättä siihen, että ko. vaivoja myös vähätellään.

Oheinen kuva kirjastani kertoo, mikä tutkitusti on pielessä ärtyvän suolen oireyhtymässä ja/tai dyspepsiassa. Nämä ovat keskeisimmät piirteet, mutta vielä muitakin on. Yhdelle henkilölle ei tarvitse sattua näitä kaikkia, ehkä 2-3 tällaista ominaisuutta yhtä aikaa riittää, jotta vatsa oikuttelee koko ajan, jotta se on herkkä. Tulehduksella kuvassa tarkoitetaan matala-asteista tulehdusta, ei selvää endoskopia-kameralla havaittavaa tulehdusta, kuten Crohnin taudissa tai haavaisessa koliitissa.

(Kuvan lähde: Reijo Laatikainen: Herkän vatsan valinnat. Suolisto kuntoon ruokavaliolla. Kirjapaja 2015)

Lainaan Johanna Nykoppin tekemää haastatteluani:

Laatikaisen mukaan ei ole tutkittua tietoa siitä, mistä vähättely johtuu. Hän itse uskoo yhtenä syynä olevan se, että toiminnallisiin vatsavaivoihin ei ole olemassa tehokasta lääkehoitoa.

– Mietitäänpä vaikka migreenin historiaa. Ennen taudin uskottiin johtuvan lähinnä psykosomaattisista tekijöistä, kuten stressiherkkyydestä. Kun markkinoille tuli oireita helpottavia lääkkeitä, alettiin tautiin suhtautua vakavammin ja sen biokemiallinen tausta ymmärrettiin syytekijänä. Nykyään moni tuntee migreenin, osaa hoitaa sitä ja ymmärtää migreenipotilasta.

Toisena syynä vähättelylle Laatikainen pitää sitä, että ei ole tiedossa, millaisia vaikutuksia toiminnallisilla vatsavaivoilla on esimerkiksi kansantalouteen. Hänen mukaansa vatsavaivat ovat jääneet monien muiden haitallisimpina pidettyjen tautien varjoon.

Mielestäni migreenin hoitoon tarkoitettujen triptaani-lääkkeiden lisäksi erektiohäiriöihin saataville tulleet lääkkeet muuttivat terveydenhuollon suhtautumisen näihin vaivoihin. Myös masennuksesta ruvettiin puhumaan, ja ehkä tutkimaankin, enemmän kun lääkehoidot tulivat laajasti saataville.

Markku Hillilän tutkimuksen (2011) mukaan toiminnallisilla vatsavaivoilla aiheuttavat yhteiskunnassamme merkittävät kustannukset, joihin ei ole paljoa kiinnitetty huomiota. Vuonna 2002 ärtyvän suolen oireyhtymä yksin aiheutti 230 miljoonan suorat avohoidon- ja lääkekulut eli 5 % tämä sektorin kaikista kuluista. Tässä luvussa ei edes ole mukana epäsuoria kustannuksia eikä mahdollisia sairaalahoitokustannuksia.

Ilmassa on tuntua, että toiminnallisiin vatsavaivoihin suhtaudutaan sekä entistä vakavammin että empaattisemmin. Toivottavasti näin todella on, ainakin mediassa asiasta nyt puhutaan. Tulevaisuudessa toivottavasti löytyy hoitokeinoja, jotka ovat vielä tehokkaampia kuin nykyiset.

Parempia diagnosointi- ja hoitokeinoja odotellessa toivon hartaasti, että terveydenhuollossa autamme potilaita jo tänään ja huomenna niillä keinoilla, jotka jo tämän päivän tutkimusnäytön mukaan lievittävät kärsimystä ja auttavat potilaita elämään tasapainoisempaa elämää ilman, että vatsa hallitsee arkipäivän toimintoja.

PS. Toiminnalliset vatsavaivat jääneet muiden sairauksien varjoon -kirjoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä