IBS
Ärtyvän suolen oireyhtymän virallinen diagnostiikka perustuu Rooma III kriteereihin ja diagnoosi tehdään oirekuvan (eikä esim.gastroskopian) perusteella, jos kaikki kolme (3) seuraavaa pääkohtaa täyttyy:
1. Vatsavaivaa tai -kipua on esiintynyt vähintään kolmena päivänä kuukaudessa viimeisen kolmen kuukauden aikana (oire on jatkuvaa)
2. Vatsakipu tai –vaiva
a) helpottaa ulostamisen jälkeen
b) ulostamiskerrat vähenevät tai tihenevät vaivan pahentuessa
c) uloste muuttuu löysäksi tai kovaksi vaivan pahentuessa
Ainakin kaksi edellämainituista a,b,c kohdista täyttyy
3. Oireita on täytynyt olla vähintään puolen vuoden ajan
Edellä mainitut diagnostiset kriteerit ovat oleellisia, sillä ummetusta, ripulia, turvotusta ja vatsakipua esiintyy kaikilla satunnaisesti. Siksi diagnoosia ei saa antaa liian heppoisin perustein. Diagnostiset kriteerit ovat aina olleet oirekuvaan perustuvia, mutta niiden tiukkuusaste on vaihdellut. Mitään laboratoriotestejä IBS:n diagnosoimiseen ei ole.
Huom! Jos sinulle on jonkin seuraavista hälytysoireista, on sinun mentävä lääkäriin tarkempiin tutkimuksiin. Verta ulosteessa tai vessapaperissa, tahaton laihtuminen, kuumeilu, läpi päivän jatkuva ja/tai yöllä jatkuvasti herättävä ripuli, ripulioire alkanut vasta 50 ikävuoden jälkeen, suolistosyöpärasite suvussa, oksentelu ja anemia.
Ummetus
Toiminnallisen ummetuksen diagnostiset kriteerit (Rome III):
1. Ei täytä edellä mainittuja IBS -kriteereitä
2. Löysiä ulosteita ei tule juuri koskaan ilman ulostuslääkkeitä tai kuitulisiä
3. Ainakin kaksi seuraavista kohdista täyttyy
- ulosteusfrekvenssi korkeintaan kolme kertaa viikossa
- kovia tai papanamaisia ulosteita
- tunne suolen epätäydellisestä tyhjentymisestä
- ulostus vaatii ponnistelua
- tunne peräaukon tukkeutumisesta
- ulostuksen auttaminen käsin, esim. lantiota ja vatsaa puristelemalla
4. Oireita on ollut ainakin kolmen kuukauden ajan, ja ne ovat alkaneet vähintään puoli vuotta aiemmin
Keliakia
Keliakia aiheuttaa yleisesti erilaisia vatsavaivoja, kuten kipua, ilmavaivoja ja turvotusta. Myös laihtuminen, anemia, osteporoosi ja jotkin neurologiset sekä niveloireet ovat mahdollisia. Alttius on jossain määrin perinnöllistä. Diagnoosia ei tehdä oirekuvan perusteella.
Keliakian poissulkeminen aloitetaan ns. vasta-ainetesteillä. Näitä ovat ns. transglutaminaasi- ja gliadiinivasta-ainetestit. Testejä tehdään terveydenhuollon toimipisteissä. Transglutaminaasitestin voi tehdä myös kotona apteekista ostettavalla suomalaisten kehittämällä Biocard-pikatestilla.
Jos testi on negatiivinen, on erittäin todennäköistä, että kyseessä ei ole keliakia. Jos testitulos on negatiivinen, ja sinulla ei ole hälytysoireita (laihtuminen, kuumeilu, jatkuva ripuli, veriulosteet, anemia, yli 50 vuoden ikä, suvun kolorektaalisyöpärasite), on melko todennäköistä, että kyseessä on toiminnallinen vatsavaiva, esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä IBS. Jos sinulla on hälytysoireita, voi taustalla olla jokin muu vakavampi vatsasairaus, ja se vaatii ehdottomasti käynnin lääkärillä.
Jos testi on positiivinen tarvitaan vielä ehdottomasti ohutsuolinäyte, jotta diagnoosi voidaan varmistaa. Vasta sitten voi saada keliakian diagnoosin. Ohutsuolinäytteen voi tehdä vain lääkärin vastaanotolla.
Lue lisää keliakian diagnoosista Keliakialiiton oppaasta ”Tunnistatko keliakian”.
